Varoitan jo tässä vaiheessa näiden muutaman vaivaisen kuvan päin takapuolta mennyttä kuvanlaatua. Grafiikat ei ole olleet pelissä varmaan ihan täysillä ja... No turha sitä selittelemään.
Tämä "eka" osa ei ole edes perjaatteessa mikään jakso, vaan kerron teille mitä Dorothyn unelmista ja fetisseistä, sekä yleisesti ottaen kaikesta mitä alussa on tapahtunut. Kaikesta mulla ei ole kuvia, mutta... Etteköhän te pärjää, kunhan mä vaan pärjään. :---)
Olkaatte hyvät ! ->
Alussa oli vain Dorothy Plet...
... punainen tupa...
Missäs ne punaiset lankkuseinät mahtavat piilotella ?
Tästä oli toinenkin kuva, mutta se on hävinnyt johonkin bittiavaruuteen.
... ja perunamaa. Krhm, tarkoitan tietenkin vihertävää "erämaata".
Dorothyn ei kauan tarvinnut olla yksin, kun hänet tultiin jo toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon. Uskokaa huviksenne, että olin ihan suu auki, kun heti tuli näin hyvännäköisiä townieita vierailulle. Päätös ei ollut helppo.
Tyttösen välit alkoivat kuitenkin pian lämmetä tämän mukavan Daavid-herran kanssa. Kiitos, kun edes sinä osaat päättää. ^
Eikä kauaakaan aikaa ollut kulunut, kun sängystä kuului jo iloisia kiljahduksia. Nopeaa toimintaa neitiseni - vink, vink. ^.-
Masu alkoi pikkuhiljaa näyttää mukavasti merkkejä tulevasta, tai kenties tulevista pienokaisista, sitähän ei koskaan tiedä.
Dorothy istuskeli usein ennen nukkumaan menoansa ulkona tutkimassa tähtiä. "Kuules pikkuinen, toivottavasti sinäkin hohdat kuin tähdet sitten kunhan vaan pääset masustani", Dorothy jutusteli sisällään asustelevalle vauvalle, tai sikiö (?) se varmaan vielä tässä vaiheessa on.
"Rakas päiväkirja,
Olen alkanut miettiä Daavidia ja niitä muita miehiä joiden kanssa minulla oli peliä. Luulen Daavidin olevan lapseni isä, mutta en uskalla kertoa sitä hänelle..."
Hmm, anteeksi Dorothy, tämähän ei minulle sinänsä kuulu, mutta missä vaiheessa olet duunaillut Johanneksen ja... Niin ketäs kaikki ovatkaan mahtaneet joutua sinun käsiisi ?
*Hiljaisuus*
Maalaus oli Dorothylle kovin tärkeä harrastus, ja näin äitiyslomalla hän tuskin muuta tekikään kun maalasi. Luovuuspisteitä kertyi kiitettävästi. Samoin rahaa, varmasti tuhansia simoleoneita !
Kun rahaa kerran oli päätti Dorothy kunnostaa ja suurentaa taloaan jälkeläiset mukaan huomioiden. Ei mökkeröstä kovin kummallista tullut, mutta Dorothylle se kelpasi. Kunhan nyt oli katto pään päällä ! Ja tietenkin tilaa jälkeläisille.
Raskausaika kului kuin siivillä taloa siivoillen, ja siivomisesta tulikin oikea pakkomielle tälle neidille.
Samoin kirjojen lukemisesta. Dorothy oli koko ajan menossa valikoimaan muutamasta kirjasta luettavaa, jotka hän sattui omisti.
Kokkikirja oli hänelle selvästi se rakkain kirja. Hänen isoäitinsä oli kerännyt sinne erilaisia reseptejä makeista suolaisiin. Hänen ilmeitään oli mukava katsella siinä samalla, kun hänellä oli nenä kirjassa kiinni. "Veeteeäf !? Are you paparaz ? :o" Hmm, kas kun et ole sitä aikasemmin huomannut.
Perhetavoitteisena immeisenä Dorothy halusi suuren ja rakastavan perheen. "Anon, anon, anon polvillani ! Antakaa mulle perhe. Haluan kuusi lasta, haluan että he kokevat naimisiin menemisen ilon, vaikka minä en sitä nyt koekaan. Olen pelkuri, olen, olen... Haluan perheen !"
Hmm Dorothy, eiköhän tuo mene jo hieman yli ?
Kuin kiusallaan koirat ja sudet kävivät kääntämässä maata, ja antoivat raskaana olevan yksinäisen naisen raataa ympäri vuorokauden. "Me emme kyllä ikinä hanki koiraa..."
Pian alkoivat kovat koettelemukset. Dorothy oli tekemässä ruokaa, kun tunsi hirveää polttelua mahassaan. "Mitä tämä on ? Olenko tulossa hulluksi ?" Ei, et ole. Lapsonen taitaa haluta maailmaan - nyt heti, tällä sekunnilla !
Kaikki kivut ja pelot unohtuivat kun hän sai katsoa omaa, ensimmäistä tytärtänsä silmiin. Tyttö oli perinyt isänsä hiusten värin ja sekä äidin että isän silmien värin. Myös vaalea ihon väri oli peritty sekä äidiltä että isältä. Esikoinen sai nimekseen Avril. Kaikki ei kuitenkaan ollut vielä ohi...
Maailmaan syntyi myös poikavauva, Aleksi. Hiuksen väri peritty isältä, ihon ja silmien värin peri hänkin sekä äidiltään että isältään.
Lumi alkoi sataa juuri samalla hetkellä, kun Plet suvun tämän hetkinen kuopus syntyi maailmaan, eikä aikaakaan kulunut, kun lumivaippa jo peitti Jewel Road 120 tontin kokonaan.
Pian oli kaksosten vuoro kasvaa. Tässä siis Avril, Aleksista mulla ei tällaista kuvaa olekaan, mutta molemmista kasvoi oikein suloisia muksuja.
Ehkäpä Dorothyn mielenterveysongelmat (?) ovat siirtyneet myös hänen jälkeläisilleen, vai mitäs mieltä te lukijat olette ? No, tässä on kyse kuitenkin aivan muusta, sillä Aleksi koki olonsa yksinäiseksi, kun Dorothy antoi suosiota vain Avrilille. Hieman tasapuolisempaa touhua, okei ? Emmehän me halua lapsien saavan traumoja vanhempien käytöksestä.
Molemmat kaksosista halusivat kerätä logiikkapisteitä, joten Dorothy päätti hieman hemmotella heitä ja ostaa palikkalelun. No, mutta Avril, ei se palikka sinne suuhun kuulu !
